Taas marraskuu

Onko jotenkin enteellistä, että aina marraskuussa eksyn tänne vanhan blogin seuraan.
Nyt olen eläkkeellä, tosin teen neljä tuntia viikossa töitäkin(vanhat atk-ryhmät loppuun).
Vähän ulkopuolisena on hauska seurata koulun menoa. Surulliseksi kuitenkin tulee, kun näkee mihin ollaan menossa. Opetuksesta leikataan. Harvojen ammattiryhmien palkoista on leikattu yhtä paljon kuin opettajien. Sehän ei näy taulukkopalkoissa, mutta näkyy poispotkitun työttömän palkassa sekä jäljellejäävän istumisena samalla palkalla koekasan vieressä tuplasti pitempään.
Uudet opsit takaavat sen että oppilaalla on hauskaa, pisatuloksista ei niin väliä, kunhan on kivaa.
Jos ei molempia voi saada niin valitaan se hauskuus.
Digiloikasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta jääköön tähän: Jos opetushallitus olisi ohjannut koulut hyvän alun jälkeen 90-luvulta pienin digiaskelin niin nyt ei tarvitsisi yrittää loikata kiinni kahta vuosikymmentä. Luin tänään että 40% opettajista ei ole vielä saanut työnantajalta henkilökohtaista digilaitetta(tietokone tai tabletti) omaan opetuskäyttöönsä. Tuntuu uskomattomalta.
Muistelen vieläkin omaa kokemusta 90-luvun lopulta kun meilläkin oli opettajainhuoneen käytössä kaksi yhteistä tietokonetta. Eräs yläkoulun lopettanut opiskelija meni rakennuspuolen toimistoon kesäapulaiseksi ja ensimmäiseksi hänelle hommattiin tietokone käyttöön. Niin jaettiin resurssit kunnan työntekijöille silloin. Mutta että vielä nyt...