Pipariaikaa

Väsäsin eilen piparitaikinan ja väänsin niistä tänään noin 100 kpl pipareita. Huomenillalla on koristelun vuoro. Jo parikymmentä vuotta olen aina tehnyt työpaikalle jokaiselle työkaverille nimellä varustetun oman piparin ennen joulua. Joskus, hyvin harvoin kun ollut muita kiireitä se on tuntunut raskaalta. Useimmiten se on terapeuttisen hauskaa. Samalla kun väännän nimen sokerikuorrutuksella piparin päälle tulee ajatelleeksi mitä työkaverista on vuoden aikana päällimmäisenä jäänyt mieleen. Useimmiten ne ovat positiivisia asioita, joskus myös negatiivisia.

Koskaan en ole jättänyt ketään piparitta kuin vahingossa. Se että muistan kaikki työpaikan työkaverit joita on noin 40, jos jokin on aiheuttanut paineita. Pari kertaa tuo moka on sattunut ja heistä toinen otti nokkiinsa aika pahasti. Tahallaan en koskaan ole piparia jättänyt leipomatta enkä ole edes leikitellyt ajatuksella. Jokainen työkaveri on piparinsa ansainnut!