torstai 17. marraskuuta 2016

Taas marraskuu

Onko jotenkin enteellistä, että aina marraskuussa eksyn tänne vanhan blogin seuraan.
Nyt olen eläkkeellä, tosin teen neljä tuntia viikossa töitäkin(vanhat atk-ryhmät loppuun).
Vähän ulkopuolisena on hauska seurata koulun menoa. Surulliseksi kuitenkin tulee, kun näkee mihin ollaan menossa. Opetuksesta leikataan. Harvojen ammattiryhmien palkoista on leikattu yhtä paljon kuin opettajien. Sehän ei näy taulukkopalkoissa, mutta näkyy poispotkitun työttömän palkassa sekä jäljellejäävän istumisena samalla palkalla koekasan vieressä tuplasti pitempään.
Uudet opsit takaavat sen että oppilaalla on hauskaa, pisatuloksista ei niin väliä, kunhan on kivaa.
Jos ei molempia voi saada niin valitaan se hauskuus.
Digiloikasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta jääköön tähän: Jos opetushallitus olisi ohjannut koulut hyvän alun jälkeen 90-luvulta pienin digiaskelin niin nyt ei tarvitsisi yrittää loikata kiinni kahta vuosikymmentä. Luin tänään että 40% opettajista ei ole vielä saanut työnantajalta henkilökohtaista digilaitetta(tietokone tai tabletti) omaan opetuskäyttöönsä. Tuntuu uskomattomalta.
Muistelen vieläkin omaa kokemusta 90-luvun lopulta kun meilläkin oli opettajainhuoneen käytössä kaksi yhteistä tietokonetta. Eräs yläkoulun lopettanut opiskelija meni rakennuspuolen toimistoon kesäapulaiseksi ja ensimmäiseksi hänelle hommattiin tietokone käyttöön. Niin jaettiin resurssit kunnan työntekijöille silloin. Mutta että vielä nyt...

torstai 9. lokakuuta 2014

Syysloman tarpeessa...

Tässä kirjoittaa mies joka aina välillä miettii onko ihan järkevä. Oikeasti voisin olla jo eläkkeellä.
Tämä ajatus järkevyydestä tuli mieleen erityisesti eilen. Minulla oli parin aamutunnin jälkeen vapaata. Kuitenkin istuin pitkälle iltapäivään koulun varastohuoneessa Isoverstaan virtuaalikoulutuksessa. Kaksinkertaisesti tyhmä?
Mietin asiaa myös toissapäivänä. Oppilas oli valehdellut mustan valkoiseksi äidille ja äiti tuli Wilmaa pitkin langat savuten. Äidit nuo uskossa väkevät... Illalla siihen aikaan, kun muut ihmiset menevät nukkumaan, laadin vastineen päivän tapahtumista niinkuin oli oikeasti tapahtunut.
Wilma joka on monin tavoin helpottaa yhteistyötä, antaa mahdollisuuden kiivastuneena heti ja miettimättä kirjoittaa palautetta opettajalle, joka on ottanut juuri äidin kultamussukan silmätikukseen ja puuttuu kaikeen hänen tekemiseensä.
Mietin asiaa myös syksyllä kun uusi oppilashuoltolaki esiteltiin meille opettajille. On juristit ja muut asioita laajasti ymmärtävät käyttäneet aikaansa tehdäkseen oppilaan asioiden hoidon kryptisen monimutkaiseksi. Kenelläkään ei tunnu olevan oikeutta käsitellä oppilaan asioita.
Kasvatuskeskustelut, kaket ratkaisevat kaiken. Oppilas on nurkan takana tupakalla. Kake peliin.
Kolmen kasvatuskeskustelun jälkeen saattaa tapahtua jotain. Kolmessa kasvatuskeskustelussa vatvotaan samaa itsestäänselvää asiaa. Oppilas rikkoo tupakkalakia. Heh heh. Sitten voi tapahtua jotain tai sitten ei.
Joskus mietin olenko tullut kyyniseksi. En vielä, jaksan edelleen iloita oppilaiden innostuksesta, niiden muutamien.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Nyt kun vuosi mennyt on ja taas marraskuu...

Vuosi on pitkä aika ja niin lyhyt. Vuosi sitten työtoverini aloitti uuden kirjabloginsa. Nyt se on vuoden vanha ja kasvanut jo niin isoksi ettei uskoisi vuoden vanhaksi tapaukseksi. Käy vaikka katsomassa: Tästä Onnea blogille, josta on kasvanut vakava harrastus ja tiedä mitä tulevaisuudessa tuleekaan.
Blogeilla, nettisivuilla ja kaikella muullakin on sama menestymisen sisältö - sen pitäjällä on jotain uutta tuoretta sanottavaa. On tietysti kahden minuutin julkisuusarvot ja kävelin juuri Sellossa viikonloppuna sellaisen ohi. Siellä mies istui kaivurissaan. Surulllinen näky.
Maailmasta on tullut sellainen, että jokaisen on oltava julkkis tai rikas tai vaikutusvaltainen. Ei väliä millä keinoin. Se on surullista eikä siitä sen enempää.
Ei riitä, jos tavallisen työpäivän jälkeen tapaa ystäviä, syö hyvin ja nukkuu hyvin ja on onnellinen. Sitähän tämä kaikkien elämä on hengitysharjoituksia ja yhteyttämisessä sitoutuneen energian vapauttamista omiin tarpeisiin. Miksi siitä kuonasta eroonpääsemisestä pitää tehdä niin julkista?
Ymmärtäkää nyt on marraskuu...

maanantai 22. marraskuuta 2010

Taas marraskuu

Työtoverini pyysi blogini osoitetta vaihtarina. Huomasin, että olen unohtanut bologini vuodeksi. Blogini on ollut lukion internetkurssin opetusmateriaali ja hirveää intohimoa kirjoittamiseen ei ole löytynyt, kuten huomaatte.
Tässä marraskuussa emme tarvitse synkistelyviikkoa, Nummi-Pusulan kunnahallitus on hoitanut synkistelyt puolestamme. Lomautukset pyörivät juuri täysillä koulussamme. Henkisesti lomautus otti yllättävän koville. Vapaapäivä ei tuntunut ollenkaan vapaapäivältä, olo oli jotenkin masentunut ja kärttyinen.
Kun olen tutustunut lomautuksiin aika perusteellisesti, olen tullut siihen tulokseen, että lomautuksia on kolmenlaisia. Kaupungin tai kunnan talous on sukeltanut tosi syvälle ja ihan oikeasti kuvitellaan lomautuksilla säästyvän rahaa. Toisessa mallissa kaupungin virkamies- tai poliittinen johto heittää lomautukset talousarviosuunnitelmaan mukaan tarkoituksena pelata tällä hätkähdyttävällä ehdotuksella läpi tavoitteita tai kiinnittämään huomio pois jostain muista talousarviossa olevista asioista, joista ei haluta keskustelua. Kolmas malli on kyykyttää työntekijöitä, pistää kunnan työntekijät kärsimään. Pahimmillaan tämä kolmas malli voi tulehduttaa kunnan tai kaupungin ihmissuhteet ja työhyvinvoinnin vuosiksi eteenpäin.
Missään näistä malleista ei oteta huomioon lomautusten vaikutuksia kuntalaisiin, joiden palveluja lomautukset huonontavat.
Tanskassa on otettu käyttöön malli, jossa kaupunginhallitus ottaa vastuun säästötoimista julkaisemalla tiedotteen. Tänä vuonna kuntalaiset eivät saa päättämiemme säästötoimien vuoksi niin hyviä terveys- ja koulutuspalveluja kuin voisi olla mahdollista. Olisiko tässä mallia suomalaiseenkin kunnallispolitiikkaan?
Lomautukset lamauttavat - pieni säästö, isot vahingot. Onneksi monet kaupungit ovat pistäneet työhyvinvoinnin lomautusten tuomien vähäisten säästöjen edelle.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Marraskuu

Marraskuu ja meillä on koulussa päivänavausten synkistelyviikko. Eilen soi Peltoniemen Hintriikin surumarssi tänään soi kaikessa Blues. Oli niin blues että oikein virkistyi. Huomiseksi täytyisi keksiä jotain synkkää juttua. Musiikki on jo selvänä mielessä: They are coming to take me away ha haa to the happy home with trees and flowers ... those young men in their clean white suits.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Syksy on tullut

Syyslomalauantaina kävin Naantalissa. Aamulla oli pakkasta. Koulutuksessa tietenkin. Päivät alkoivat surullisissa merkeissä Naantalin lukiossa. Viisi koulun oppilasta oli menehtynyt tulipalossa edellisenä yönä. Kuulaana syyspäivänä opettajat ja oppilaatkin jaksoivat koululla. Seuraava kouluaamu, se vasta raskas on. Toivotan jaksamista kaikille, omaisille ja ystäville.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kesä

Kesä tuli, kesä meni ja kesti kaksi päivää. Pessimisti voisi ajatella niin, jos kesäkuun toisena päivänä lämpötila iltapäivällä on 16 astetta, on pilvistä ja tuulee.
Pitää ajatella: siitä se alkaa tai vieläkin optimistisemmin: Tämä on yhtä juhlaa.
Elämä on.