Tässä marraskuussa emme tarvitse synkistelyviikkoa, Nummi-Pusulan kunnahallitus on hoitanut synkistelyt puolestamme. Lomautukset pyörivät juuri täysillä koulussamme. Henkisesti lomautus otti yllättävän koville. Vapaapäivä ei tuntunut ollenkaan vapaapäivältä, olo oli jotenkin masentunut ja kärttyinen.
Kun olen tutustunut lomautuksiin aika perusteellisesti, olen tullut siihen tulokseen, että lomautuksia on kolmenlaisia. Kaupungin tai kunnan talous on sukeltanut tosi syvälle ja ihan oikeasti kuvitellaan lomautuksilla säästyvän rahaa. Toisessa mallissa kaupungin virkamies- tai poliittinen johto heittää lomautukset talousarviosuunnitelmaan mukaan tarkoituksena pelata tällä hätkähdyttävällä ehdotuksella läpi tavoitteita tai kiinnittämään huomio pois jostain muista talousarviossa olevista asioista, joista ei haluta keskustelua. Kolmas malli on kyykyttää työntekijöitä, pistää kunnan työntekijät kärsimään. Pahimmillaan tämä kolmas malli voi tulehduttaa kunnan tai kaupungin ihmissuhteet ja työhyvinvoinnin vuosiksi eteenpäin.
Missään näistä malleista ei oteta huomioon lomautusten vaikutuksia kuntalaisiin, joiden palveluja lomautukset huonontavat.
Tanskassa on otettu käyttöön malli, jossa kaupunginhallitus ottaa vastuun säästötoimista julkaisemalla tiedotteen. Tänä vuonna kuntalaiset eivät saa päättämiemme säästötoimien vuoksi niin hyviä terveys- ja koulutuspalveluja kuin voisi olla mahdollista. Olisiko tässä mallia suomalaiseenkin kunnallispolitiikkaan?
Lomautukset lamauttavat - pieni säästö, isot vahingot. Onneksi monet kaupungit ovat pistäneet työhyvinvoinnin lomautusten tuomien vähäisten säästöjen edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.